Päättikö korona sinunkin säbäkautesi?

Tunnettu sanontahan kuuluu: ”pelaa jokainen peli niinkuin se olisi sinun viimeinen peli”. Tai niinkuin minä olen viime kausina omaksunut: tuuleta jokaista maaliasi kunnolla, sillä koskaan ei tiedä jääkö se sinun viimeiseksi maaliksi. Ja kyllähän noissa on totuuden siemen… koskaan ei tiedä, jos kyseinen peli jää sinun viimeiseksi. Yleensä kyse on esim. loukkaantumisesta, jonka takia kausi tai peliura loppuu yllättäen. Tai playoffeissa tulee yllättävä tappio ja kausi loppuu siihen… Harvemmin olemme valmistautuneet kauden yllättävään loppumiseen.

Ja voin varmuudella sanoa, että kukaan ei osannut kuvitellakaan, että salibandykausi saatikka peliura loppuisi maailmanlaajuiseen pandemiaan. 

Joukkueellamme oli juuri ollut salibandyturnaus, jossa voittoisien pelien ja muiden joukkueiden ristiin pelaamisen jälkeen varmistui, että pääsemme karsimaan ylempää divariin ensi kaudeksi. Kunnes muutaman päivän päästä tuli tieto Salibandyliitto on päättänyt keskeyttää salibandysarjat COVID-19 takia; pelikausi 2019-20 loppuu välittömästi. Shokki! Epäusko! Ei voi olla totta! 

Voin vain kuvitella, mitkä olivat junioripelaajien tunteet. Ja mitä tunneskaalaa junioripelaajien perheissä on käyty läpi ja käydään varmasti vieläkin. Minulle, senioripelaajana, iski epäuskon jälkeen suru; tässäkö tämä oli? Minun ”peliurani”? Päättyykö minun säbäurani koronaan? Varmasti moni senioripelaaja oli ja on samojen ajatusten äärellä. 

Nyt on eletty vaikeita ja outoja aikoja koko maailmassa. Monelle pelaajaalle ja fanille tämä on vaikeaa aikaa. Ei vain salibandykausi vaan myös jääkiekkokausi loppui. Tenniskausi keskeytyi. Olympialaiset siirretään. Yleisurheilun EM -kisat siirretään. Jalkapallokausi ei ala vielä. Pesäpallotreenit on tauolla. Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja ikävä urheiluun / pelaamiseen on monella.

Mutta niin ikävä asia kuin koronakevät onkin, tämän voi kääntää positiiviseksi asiaksi. Nyt on aikaa treenata fysiikka kuntoon, jotta sitten kun pelit ja kisat taas alkavat, on timanttisessa kunnossa ja valmiina voittamaan (ainakin itsensä). 

Tämä on erittäin vaikeaa lapsille ja nuorille… Iso osa sitä urheilemisen ja pelaamisen hauskuutta on ne joukkuekaverit / treenikaverit. Monelle lapselle tai nuorelle ne kaverit ovat syy urheileilla, harrastaa. Monet eivät välttämättä innostu yksin treenaamisesta. On sitten innostunut omatoimiharjoittelusta tai ei, niin jokaisella on kova ikävä kavereita. 

Toivottavasti mahdollisimman moni lapsi ja nuori jatkaa harrastustaan tämän poikkeustilanteen jälkeen, vaikka nyt ei haluaisikaan treenata omatoimisesti. Ja toivottavasti mahdollisimman moni meistä kääntää tämän positiiviseksi asiaksi. Tehdään ensi kaudesta paras kausi ikinä :) 

Opitaan arvostamaan uudella tavalla urheilemista, pelaamista, yhdessä oloa… Opitaan nauttimaan kaikista pienistä asioista, kuten kahvikupposesta jäähallilla kello 7.30 lauantaiaamuna. Ne aikaiset viikonloppuaamut hallilla (oli sinun hallisi, mikä tahansa) ovat aika mukavia :) 

Rakastetaan sitä, mitä tehdään ja tehdään sitä koko sydämestä; 110%. 

Tunnusta lajia myös koronakeväänä!