Missä joukkuekaverini ovat?
Tennis: Missä joukkuekaverini ovat?
Oletko ajatellut, kuinka yksin tennispelaaja on kentällä? Siellä on vain sinä ja vastustaja. Suurimmassa osassa lajeja, vaikka olisivatkin yksilölajeja, kentällä on useampi ihminen samaan aikaan esimerkiksi yleisurheilussa. Tämä, olla yksin kentällä, on ollut ensimmäisissä tennispeleissäni suurin yksittäinen outouden tunne tai mentaalipuolen kamppailu. Mutta mennään ensin vähän isommille areenoille...
Serena Williams ja Indian Wells
Kuka muistaa Indian Wellsin 2001 ja sen tapahtumat naisten finaaliottelussa? Sen miten yleisö reagoi ja buuasi 19 -vuotiaalle Serena Williamsille pelin aikana. Lyhyesti, mitä tapahtui: Williamsin siskosten piti pelata vastakkain välierässä, ja olisi ollut tohon aikaan, mitä odotetuin matsi. Mutta Venus Williams vetäytyi matsista neljä minuuttia ennen pelin alkua vedoten loukkaantumiseen (kipeä nilkka). Ja siitähän yleisö ravoistui ja spekulaatiot alkoivat, että se oli tekosyy, ettei siskokset vaan halunneet pelata vastakkain tai ettei heidän isä olisi antanut heidän pelata toisiaan vastaan.
Niin tai näin yleisö oli vieläkin raivona, kun Serena Williams kohtasi finaalimatsissa Kim Clijstersin. Yleisö buuasi aina Williamsin syöttäessä tai lyödessä voittolyönnin ja hurrasi, kun hän teki virheen. Se oli aika "teurastusta" yleisöltä. Serena Williams oli tuolloin 19 - vuotias nuori tyttö. Hän silmin nähden kärsi siitä, miten yleisö häntä kohteli. Tuolloin, jos koska voisi tuntea sen, miten yksin tennispelaaja on kentällä. Serena Williams voitti kuitenkin ko. pelin kolmessa erässä. Täältä voit katsoa koosteen ko. matsista. Serena ja Venus eivät pelaneet Indian Wellsissä 14 -vuoteen sen jälkeen, mitä tapahtui.
Se, miksi otin tämän tapahtuman esille, on se, että tennispelaaja todellakin on yksin kentällä. Harvemmalla se tietenkään ilmenee niin vihamielisena yleisönä kuin Serenalla, mutta ajatellaan vaikka nuoria junioripelaajia, lapsia. Monen pelaajan vanhempi voi olla todella paha suustaan kannustaessaan omaa lastaan, ja huomaamattaan tai tahallaan arvostelee lapsensa vastustajaa. Oliko pallo ulkona tai sisällä? Periaatteessahan katsomosta ei saa puuttua pelin kulkuun ja tuomioihin, mutta mitenkähän se toteutuu oikeasti kiihkeässä juniori- taikka senioripelissäkin.
Yksin tenniskentällä
Mutta tämä minun kamppailuni ei mitenkään liity "vihamieliseen" yleisöön tai yleisön kommentteihin (harvemmin minun tasollani yleisöä edes on) tai edes väärin tehtyihin tuomioihin, vaan siihen, että olen yksin kentällä. Missä minun joukkuekaverini ovat? Olen koko ikäni pelannut joukkuepelejä. Aina on ollut se joukkue ympärillä. Tenniksessä ei ole ketään muuta kuin minä itse ja omat ajatukset. Se on outo fiilis. Kun tätä fiilistä yritin selittää eräälle tennisvalmentajalle, niin hän kommentoi, että niin....ettei voi syyttää virheistä ketään muuta kuin itseään. No joo, mutta en ajattele sitä niin. En koskaan salibandyssäkään tai muissa joukkuepeleissä syytä muita virheistä. Joukkueenahan siinä pelataan toinen toistaan kannustaen ja onnistumisista iloiten. Ja tämä onkin se, minkä kanssa ensimmäisissä tennispeleissäkin kamppailin: ei ole ketään kenen kanssa tuulettaa onnistumista. Se oli suuri ja outo asia minulle, sillä ennen tennistä pelaamisen kivoimpia ja suurimpia tunteita herättäviä juttuja on ollut onnistumisista iloitseminen yhdessä joukkuekavereiden kanssa. Maalien tuulettaminen yhdessä joukkuekavereiden kanssa.
Tenniksessä onnistuneen lyönnin jälkeen voit lähinnä tuuletella yksinäsi ja sekin hillitysti. Muistan selvästi yhdenkin tennismatsin, joka oli aika tiukka ja lopulta voitin ratkaisevan erän 7-5. Ja olisikohan ollut, että tiebreak päättyi 12-10. Itseasiassa se oli aluesarjan matsi ja aluesarjassahan pelataan joukkueena. Meidän joukkueeseen kuului kaksi muuta pelaajaa ja tämä minun matsini oli ratkaiseva. Jos voittaisin, voittaisimme koko sarjan...tai tulisimme toiseksi... en enää muista. Joka tapauksessa olin tietysti iloinen voitosta ja olin valmis tuulettamaan.... Ja pään sisällä tuuletin: "Yes, me voitettiin" ja varmaan vähän hypähtelinkin. Pyörin hetken siellä omassa kenttäpäädyssä etsien kenen kaulaan hyppäisin tuulettamaan, kunnes tajusin: "hei, olen täällä yksin ja ketään ei oikeastaan kiinnosta". Se oli se tuulettamisen hetki, mikä puuttui. Toki jälkeenpäin, kun menin katsomoon ja näin joukkueeni, vähän iloittiin voitosta, mutta... Se tuulettamisen hetki olisi ollut juuri silloin, "kun maali tuli", kun voitto ratkesi.
Noissa tennispeleissä, joita pelataan joukkueena, on sentään muita kenen eteen, kenen vuoksi pelataan... periaatteessa yhdessä.... käytännössä yksin. Nelinpelissä tietysti pelataan yhdessä joukkueena ihan konkreettisestikin. Mutta kaksinpelissä... Varsinkin tennisurani alussa monet kerrat kesken peliä palloa hakiessa tai valmistuessaan syöttöön tai puolten vaihdossa, tuli mieleen, että kenelle pelaan ei ketään kiinnosta, miten pelaan, miten tässä pelissä käy. "Missä joukkuekaverini ovat", pyöri monesti mielessäni. Aikaisemmin, kun pelasin joukkuepelejä, saatoin joskus nähdä painajaisia peleistä. Lähinnä ne olivat aina, että en saat sidottua luistimen nauhoja, vaikka kuinka yritin, ja peli ehti alkaa ennen kuin ehdin kentälle. Nyt, kun aloitin pelaamaan tennistä, painajaiseni on muuttunut. Nykyään se on sellainen, että seison keskellä tyhjää salibandykenttää yksinäni ja ihmettelen, missä kaikki joukkuekaverini ovat.
En tosin yleensä enää näe noita pelipainajaisia. Muutenkin olen päässyt yli tuosta "missä joukkuekaverini ovat" - tunteesta. Olen oppinut pelaamaan yksin. Tosin siinä on vielä paljon tekemistä, että pystyn pitämään ajatukseni kurissa ja keskittymään 100% peliin koko pelin ajan. Olen oppinut, että kenelle pelaan; pelaan itselleni. Ja oikeastaan se on todella vapauttava tunne: olet itse vastuussa epäonnistumisista ja onnistumista ja kukaan ei odota sinulta mitään. Toinen puoli on sitten se, minä itse asetan itselleni sellaiset odotukset, paineet ja tavoitteet, joita kukaan muu ei olisi edes asettanut, vaikka jotakuta olisi kiinnostanutkin pelaamiseni.
Mutta kaikesta huolimatta onhan se kuitenkin kiva pelata neluria, siinä on se kaveri, jonka kanssa tuulettaa onnistumisia ja naureskella kommelluksille.
#tunnustalajia
#tennis