Lätkämutsi elämää...

Aikaiset lauantaiaamut

Käännän kylkeä ja katson herätyskelloa. Se näyttää 05.10. Ai, ihanaa vielä saa nukkua kauan, koska on lauantaiaamu. Taisin juuri nukahtaa, kun kello alkaa pärisemään. ”Mitä hittoa! Nythän on lauantai.” ajattelen ja painan herätyksen pois.

”Apua!” En tiedä, kuinka kauan ehdin nukkumaan, kun alitajuntaani iskostuu, että pojallahan on tänään turnauspäivä. Jääkiekkoturnaus on naapuripaikkakunnalla, jonne lähtö on kukonlaulun aikaan. Minun olisi pitänyt nosta aikoja sitten. Pomppaan ylös sängystä ja kiiruhdan pojan huoneeseen herättämään häntä. Mutta mitä ihmettä, missä poika on, ei ainakaan sängyssä.

Menen kiireesti portaat alas keittiöön ja sieltähän poika löytyy. Iloinen virne naamallaan hän syö itse tekemäänsä aamupalaa (muroja). ”Äiti, ihan juuri täytyy lähteä hallille”, poika muistuttaa, ”pakkaatko varustekassin.” ”Joo, niin täytyy. Nukkusin pommiin.” vastasin pojalle vähän ehkä kireänä ja menin kodinhoitohuoneeseen keräämään kiekkovarusteita pelikassiin. Kunnes huudahdin pojalle: ”Voisit oikeastaan itse kerätä nämä varusteet, niin teen sillä aikaa sinulle eväät.” ”Okei!” vastasi poika. Joten eväitä vääntämään… Siinä samalla mietiskelin, että olisikohan nämäkin vaan kannattaneet tehdä illalla valmiiksi.

Tämä on tätä lätkämutsin elämää… Ihanat lauantaiaamut nukkuen pitkään ovat vain unelmana sitten joskus. Vihdoinkin saimme kaikki jäkiskamat ja turnauseväät pakattua autoon ja pääsemme starttaamaan jäähallille. Joukkueen bussi lähtee vartin päästä, joten yhtään ylimääräistä aikaa ei jäänyt taaskaan. Ja totutusti minulla jäi aamupala syömättä.

Jäähallilla

Hallilla kaikki sitten jo ovatkin bussissa paitsi me… No, onneksi emme aina ole viimeisiä. Pojat on sen verran pieni vielä, että joukkueen kesken on sovittu, että vanhemmat pääsevät samassa bussissa turnauspaikalle. Ennen kuin nousen bussiin huikkaan vielä, että ehdinkö käymään ostamassa kahviosta sämpylän ja kahvin. ”Joo, ehdit. Virtaset puuttuvat vielä.” huikkaa joukkueen valmentaja. Juoksen äkkiä jäähalliin ja kahvioon… mutta eihän kahvio ole vielä tähän aikaan auki. Elikkä juoksen takaisin bussille… ”Missä kahvisi on?” valmentaja kysyy ilkikurinen ilme kasvoillaan. ”Kahvio ei ollut vielä auki… mutta taisit tietää sen?” vastasin. ”Niinpä! Mutta oli kiva nähdä sinun juoksevan.” naureskeli valmentaja. Tämä on niin tätä joukkuehuumoria. Joukkueen bussi pääsi kuin pääsikin starttaamaan kohti turnauspaikkaa, ehkä vähän myöhässä, mutta kuitenkin.

Pelipaikalla

Saavuimme pelipaikalle ja minä ryntäsin muutaman muun lätkämutsin ja lätkäfaijan kanssa jäähallin kahvioon. Sain kuin sainkin vihdoin aamupalan… tai en sitä saanut, mutta rahalla sain. Jo alkaa elämä hymyilemään ja pikkasen sitä jo alkaa jännittämään poikien pelejä. Kohta, kun pojat tulevat alkuverryttelystä koppiin, niin me ahkerat lätkävanhemmat menemme koppiin solmimaan poikien luistimia. Se helpottaa vähän valmentajien ja huoltajien työtä.

Mennessäni sisälle pukukoppiin poikani istui penkillä varusteet päällä surkeana. "Äiti, unohdit pakata kaulasuojan." hän syytti surkeana minua. Ajattelin, että juu, minähän sen varustekassin pakkasin. No, tälläisiä tilanteita varten huoltolaukussa on ylimääräisiä varusteita ja sieltähän saatiin pojalle kaulasuojakin lainaksi.

Muistan, kun itse pelasin jääkiekkoa, niin minulla oli pikkurilleissäni sellaset kovettumat jatkuvasta luistimien solmimisesta. Jotenkin kuitenkin omat luistimet on helpompi solmia, kun pikku lätkäjätkien luistimia. Tuntuu, että heidän jalat liikkuvat koko ajan ja joka suuntaan, kun koittaa solmia nauhoja.

Vanhemmat ulos pukukopista, alkaa joukkueen ”pelistrategian” läpikäyminen. ”Mennäänkö jo hallin puolelle, niin saadaan hyvät paikat?” yksi hokimama ehdotti. ”Mennään vaan, vaikka kylmä siellä tulee.”

Jäähallin tuoksu

Jäähallin tuoksu. Ehkäpä yksi maailman parhaimmista tuoksuista. Tiedän tätä juttua kaikki eivät ymmärrä. Jääkiekon pelaaja, ringeten pelaaja, muodostelmaluistelija, taitoluistelija sen ymmärtää. Samoin kuten lätkämutsi, lätkäfaija… muokkamutsi… Miten sinä kuvailisit jäähallin tuoksua? Kerro kommenteissa, että millainen sinusta on jäähallin tuoksu? Itse en löydä sanoja sen kuvailemiseen.

Lapsen pelit

Lapsen pelien seuraaminen… Jotkut eivät pysty katsomaan oman lapsensa jääkiekkopeliä lainkaan, kun jännittää niin paljon. Joku lätkämutsi antaa kuulua itsestään ja huutamaan ohjeita kentälle pelaajille ja ehkä myös tuomarille. Toiset taas ovat ihan cooleja ja rauhallisesti katsovat kiekkopeliä sen enempää kommentoimatta. Minä taas… En pysty yhtään istumaan paikallani, kun eläydyn pelin mukana. Kävelen edestakaisin joko katsomon takana (jos sieltä näkee pelin) tai kiekkokaukalon päädyssä. En halua jutella kenenkään kanssa pelin aikana (muutakuin itsekseni), ettei yksikään tilanne menisi minulta ohi.

Jäähalli on kylmä

Tämä jäähalli, jossa junnuturnaus on, on älyttömän kylmä. Kyllä, toiset jäähallit ovat kylmempiä kuin toiset ja tämä on sieltä kylmimmästä päästä. Olen aivan jäässä, vaikka olen kävellyt koko pelin ajan. Poikien matsi loppui ja menen muiden lätkävanhempien luo katsomoon. Katson heitä ja lähes jokaisella on nenä ihan punainen. Taitavat olla aivan jäässä. ”Olen aivan jäässä.” sanon. ”Niin mekin” kuuluu vastaus, ”Mennään kahville.” Eli tätä se lätkämutsin tai lätkäfaijan viikonloppu on: aivan jäässä kahvia juoden ja nauttien sekä jännittäen lasten kiekkopelejä. Ei viikonloppuna mukavampaa voisi olla. Muuta en edes kaipaa.

Kun pitkä turnauspäivä on ohi sekä vanhemmat että pelurit ovat väsyneitä mutta onnellisia. Tai joskus pelurit voivat olla vähän kiukkuisia, jos on tappio tullut, mutta loppupeleissä ovat kuitenkin erittäin onnellisia ja virne kasvoillaan nukahtavat bussiin. Lätkävanhemmat vähän vielä koittavat etteivät olisi niin jäässä, ennen kuin hekin torkahtavat bussiin.

FourFanin lätkämutsi hupparit

FourFanilla on lätkämutsille osuvia huppareita. Minun lempparit ovat nämä: Viikonloppuna jäässä… #lätkämutsi ja Viikonloppuna? Lätkää ja kahvia… #lätkämutsi... toki ei tämäkään hullumpi ole: Rauhallisena kunnes jääkiekko huppari sopii hyvin meidän isännälle. Kuten FourFanilla sanotaan: #tunnustalajia.